Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnottomuutta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnottomuutta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. maaliskuuta 2019

☆ UNI ☆ UNI ☆ UNI ☆ UNI ☆ UNI ☆ UNI ☆ UNI ☆ UNI ☆

Astele, armas pienoinen, äitisi ohjaa lastaan;
et voi langeta, lintunen,
äitisi ottaa vastaan. Lankeatko, no, nostetaan, luonas on auttajoita.
Mutta kun joudut maailmaan, turhaan huutelet noita; siellä ne töykkii toisiaan,
harva on valmis nostamaan.

Kirjoittanut:
Juhana Henrik Erkko
(1849-1906).

💖💖💖💖💖💖💖💖💖💖💖

Iiron kirja:

Aamun sininen
Kevättalven mittainen
Linnun laulusta kuulen sen
Onneni ohi nukkunut en



HUUTOA, HUUTOA, HUUTOA, HUUTOA

Iiron kirja

HUUTOA, HUUTOA
KOITA NUKKUA
HUUTOA HUUTOA
KOITA NUKKUA
PARKU PÄÄSEE SAATANA
HUUTOA HUUTOA
PÄÄSSÄ ON VANKILA
SE ON SUN
SIELLÄ ON HUUTOA, HUUTOA
MELLAKKA KAPINA
SATA SAATANAN VARTIJAA
PAMPPUA PAMPPUA
MURTUNEITA SOLISLUITA
VITULLISTA KIPUA
KOITA NUKKUA
HUUTOA
HUUTOA
HUUTOA
HUUTOA


Ruusun nimi

Etsin valosta.
Etsin pimeästä.
Etsin pimeästä valosta.

Tässä on piste.

Tästä alkaa minun finis Africaeni.

Se vetää tuntemattomaan kuin smaragdi: toivon, mietiskelyn ja puhtauden kivi.

Tonavalla laivat kuljettavat houkkia pimeään. 

Valaat pakenevat rannoille meren melua.

Omne animal triste post coitum.

"Entinen on ruusu, josta on jäänyt vain nimi, meille jäävät vain nimet."

Kuolema on kulkijan päämäärä: lepo ja vapaus. 

☆ Kaija Olin-Arvola

☆ Kuva: Iiro Arvola